Karnevaalipäivä

Jenna kertoi jo karnevaalipäivästä melko kattavasti, mutta minä voisin vielä kirjoittaa pikaisesti tapahtumasta omasta näkökulmastani. Vaikka siitä onkin jo aikaa ja mediakurssin varsinainen projektiosuus on ohi. Eihän se mitään haittaa, vaikka blogin pitämistä jatkaa projektin päätyttyäkin, vaikka ei kovin säännöllisestikään.

Tarkoitukseni oli pukeutua nukeksi, mutta suunnitelma kaatui lopulta ajan ja tarvikkeiden puutteissa: päädyin vain valitsemaan minulle epätavallisemman asun ja pukeuduin hameeseen, toppiin ja huppariin jonka jätin auki.

Aamulla lähdin koululle mahdollisimman aikaisin tätini kyydillä mokkapaloja mukanani: olin mukana järjestämässä kasien ranskan ryhmän kahviota. Kahvio pyöri koko aamupäivän, kunnes ohjelma salissa alkoi.

Musiikkia oli kiva kuunnella omaa esiintymisvuoroa, tanssia, odotellessa. Kun sen aika lopulta koitti, hengitin syvään asettuessani paikalleni. Tanssin aikana tuntui kuin vain toistaisin mekaanisesti liikkeitä, jotka olin opetellut, mutta parasta oli, että nautin siitä. Toivottavasti en nolannut itseäni ja näyttänyt typerältä. Tanssin jälkeen palasin paikalleni saliin istumaan ja kun karnevaalipäivän ohjelma oli ohi menin kahvioon siivoamaan.

Myimme vielä viimeisiä herkkuja kuten pizzaa, osaa hieman alennetuin hinnoin. Pipareita jäi yli ja söimme niitä itse (siis ranskanryhmäläiset, jotka jäivät siivoamaan). Kun homma oli hoidettu ja kassa laskettu, olin tyytyväinen ja iloisella mielellä. Päivä tuntui onnistuneelta ja mukavalta. Toivoin, ja toivon edelleen, että samankaltainen karnevaali pidetään ensi vuonnakin. Saamme todellakin kiittää Monikaa, kun hän toi karnevaalin Saksasta tännekin!
(P)

Karnevaalipäivä on nyt ohi ja siitä jäi mahtavat fiilikset.Kaikki oli pukeutunut joksikin(7,8,9 luokat ja opettajat) ja kaiken huipuksi minun luokkani voitti karkkipalkinnon pukeutumisesta. :)
Koulu alkoi normaalisti 8.15.Menin koululle ja sitten oli ensimmäisellä tunnilla aikaa pukeutua jos ei halunnut pukeutua vielä kotona.Toinenkin tunti meni luokanvalvojan kanssa ja kolmannella tunnilla teimme koko luokan voimin yhteistä aamun avausta.Sitten oli ruokatunti joka kesti 10.55-11.35.
Ruokiksen jälkeen kokoonnuimme koulumme saliin,jossa oli mahtavava tunnelma oli ilmapalloja ja erinlaisia koristeita.Salissa kuunneltiin erinlaista musiikkia ja tanssittiin niiden tahtiin.
Lopuksi palkittiin kivoimmin pukeutuneet ja sitten kello oli noin 13.00 ja menimme luokkaan ja päätimme siellä,että emme jaakkaan voittamiamme karkkeja nyt vaan kun ensi perjantaina(13.11) saamme todistukset ensimmäisestä jaksosta,niin saamme karkkeja sen mukana. :)
Kiitos Monikan,näin mahtavasta päivästä.Toivottavasti ensi vuonnakin voisimme järjestää karnevaalit.
(J)

Minun asuni karnevaalipäivänä on...

Niin kuin Pinja on jo maininnut,että koulullamme vietetään karnevaalipäivää,johon pukeudutaan.Minä pukeudun kissaksi,joka on meidän luokan yhteinen teema.Kaikki ei kuitenkaa halua jostain syystä pukeutua kissaksi luokassamme,joten he pukeutuvat sitten oman maun mukaan.
Meidän luokanvalvojamme on ostanut halukkaille kissoille hännän pätkän,joka itse ommellaan mieleisekseen.
Ajattelin myös,että pukisin mustat legginssit ja sitten mustan puseron ja tietysti kissa tunnelman luo itse kissan korvat ja meikki.
(J)

Tänä iltana tai huomenna minun olisi tarkoitus leipoa vielä aiemmin mainitsemaani kasiluokkien ranskanryhmän kavilaa varten. (karnevaalipäivänä 6.11.) Minun osuuteni on mokkapalojen tekeminen. Kuorrutteen päälle koristeeksi ajattelin kookoshiutaleita.

Sunnuntaina (8.11.) on isänpäivä, joten sitä ajatellen voisin leipoa hieman "ylimääräistä" ja jättää osan mokkapaloista kotiin. Varsinaista lahjaa isälleni en ole ajatellut ostaa, enkä ole ehtinyt keksiä mitään, mitä tekisin itse. Paitsi mokkapalojen tai täytekakun leipominen, mutta äitini taitaa kannattaa pelkkiä mokkapaloja. Kortin nyt aina ehtii tehdä kotoa löytyvästä kartongistakin, ja minun isäni ainakin arvostaa enemmän itse tehtyä kuin kaupasta ostettua. Vaikka riippuhan se tietysti tekemisen laadustakin.

Oma tietokoneeni on ollut toimintakyvytön jo lähes kuukauden, ja nyt tämä kone, meidän perheessämme kaikkien vapaasti käytössä oleva kone, osoittaa samojen oireiden merkkejä. "Älä anna tämänkin koneen hajota", huokaan välillä itsekseni osoittamatta sanoja tarkemmin kenellekään. Useimmin noin tulee huokailtua, kun kone hidastelee äärettömästi tai ei muuten vain toimi kunnolla.

(P)

Karnevaalipäivän asu (osa 2)

Nyt alkaa vaikuttaa siltä, etten käytä koko hametta.

<-- Laitoin siitä silti kuvan tänne. Ei siitä kyllä tullut aivan niin hyvää kuin toivoin, mutta parempi kuitenkin, kuin odotin.

Suunnitelmani alkavat hahmottua, ja minulla on tiedossa kaksi vaihtoehtoa pukeutumiseeni, joista toinen on huomattavasti vahvemmilla. En kuitenkaan paljasta sitä ennen karnevaalipäivää muille kuin parhaille kavereilleni, jotka jo tietävätkin... Meikit ovat suurin piirtein selvillä, mutta en ole päättänyt vielä sitä, miten laitan hiukseni. Kiharranko ne? Suoristanko? Vai sittenkin ehkä joku aivan muu kampaus? En tosiaankaan tiedä vielä.

Koko asuvalinta tuntuu välillä tuskastuttavalta ja ajattelen että olisi helpompaa, jos luokallani olisi selkeä teema. Sitten taas pudistan itsekseni päätäni ja ajattelen, että hyvähän se vain on, kun saa itse valita miten pukeutuu.

(P)

Karnevaalipäivän asu (osa 1)

Luokkani teema karnevaalipäivän pukeutumiseen on "Nooan arkki", mikä tarkoittaa sitä, että jokainen pukeutuu miten haluaa.

Oma asuni on vielä hieman hämärän peitossa. Tein ompelukoneella hameen itselleni, mutta alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa siltä, että en saakaan mistään sellaista yläosaa, kuin haluaisin. Tosin en ole itsekään vielä aivan varma, mitä etsin.

Täytyisi pikkuhiljaa alkaa päättää, karnevaalithan pidetään jo ensi viikon perjantaina...


(P)

Hautausmaan poika (Neil Gaiman, kuvittanut Dave McKean)

SISÄLTÄÄ JUONIPALJATUKSIA!

Juuri kävelemään oppinut poika, jonka perhe on juuri murhattu, kävelee yöllä hautausmaalle, aaveiden keskelle. Pojan äidin aave ilmestyy hautausmaalle ja pyytää pitämään huolta pojastaan, jonka jokamiehet haluavat murhata.

Herra ja rouva Owensien aaveet ilmoittautuvat hänen vanhemmikseen ja salaperäinen Silas, jota kaikki hautausmaan aaveet kunnioittavat ja hieman pelkäävätkin, ilmoittautuu pojan huoltajaksi.

Eikku varttuu hautausmaalla aaveiden opissa, kunnes viimeiset jokamiehet pääsevät hänen jäljilleen hautausmaalla ja yrittävät saattaa työnsä päätökseen monen vuoden jälkeen. Eikku päättää päästä jokamiehistä eroon tappamatta näitä hautausmaalle, sillä hän ei halua heidän jäävän kummittelemaan sinne ikuisiksi ajoiksi.

Hautausmaan aaveiden avulla Eikun onnistuu pudottaa yksi jokamies syvään hautakuoppaan, kolme guuliportin kautta toiseen maailmaan ja viimeisen jokamiehen, sen, joka murhasi hänen perheensä, hän johdattaa hautausmaan vanhimpaan hautaan, jota vartioi Hurmeleikki. Jokamies ilmoittautuu Hurmeleikin herraksi tietämättä oikein, mitä se tarkoittaa ja joutuu haudan seinän sisään.

Eikku pääsi eroon jokamiehistä, mutta hänen eteensä tulee uusia vaikeuksia: hänen ainoa ihmisystävänsä Scarlett pitää häntä hirviönä hänen tekojensa perusteella ja Silas joutuu muuntelemaan hänen muistiaan. Scarlett ja hänen äitinsä muuttavat pois paikkakunnalta.

Eikun kasvaessa vanhemmaksi hän ei enää aina näekään aaveita ja alkaa kadottaa näiltä oppimiaan taitoja. 15-vuotiaana Eikun on aika jättää hautausmaa taakseen ja siirtyä elämään elämänsä elävien, ei kuolleiden parissa.


(297 sivua)
Minun mielestäni kirja oli aivan omaa luokkaansa, toiseen samankaltaiseen en ole törmännyt koskaan aiemmin. Kirja oli kiinnostava ja piti otteessaan koko sen ajan, minkä sen lukemiseen käytin heti ensimmäiseltä sivulta alkaen.

Erityisesti kirjassa pidin sen jännittävimmistä kohdista, joita minun mielestäni olivat ne, joissa jokamiehet esiintyivät, myös kirjan alku kuuluu ehdottomasti niihin.
Lisäksi pidin kohdista, joissa Eikun lisäksi esiintyi hänen lapsuudenystävänsä Scarlett, joka joutui muuttamaan 5-vuotiaana Skotlantiin, mutta joka palasi äitinsä kanssa myöhemmin takaisin paikkaunnalle, vaikka ei ehtinytkään asua siellä kauan ennen seuraavaa muuttoa, tai hautausmaan siunaamattomalle maalle haudattu noita, Elizabeth "Liza" Hempstock, Eikun ystävä myöskin.

Kirjasta jäi mietityttämään Eikun vierailu guulien ulottuvuudessa. Vierailusta kertova osio oli melko pitkä, ja mietinkin, miksei se olisi voinut olla hieman lyhempi. Sillä ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut muuta merkitystä kuin se, että Eikku osasi sitten kirjan loppupuolella avata ja sulkea guulien ulottuvuuden portin.

Välillä kuvien määrä oli häiritsevää ja se tuntui keskeyttävän lukemisen, mutta toisaalta kuvat taas olivat hauska visuaalinen lisä kirjan kerrontaan

Kokonaisuudessaan antaisin kirjalle kouluarvosanaksi 10- .

(P)